Polttoaineuudistuksesta

Liikenteen päästöjen pienentämisessä on mennyt ihan kohtuullisesti viimeaikoina. Yksittäisten autojen päästöt ainakin laskivat ajettua matkaa kohden hyvin verouudistuksen jälkeen (ks. yleuutinen). Tämä on hienoa, vaikka kokonaislopputulos riippuukin sitten ajettujen matkojen pituudesta. Päästöt eivät vähene, jos autoilla lopulta ajetaan enemmän.

Yksi juttu, mikä minua on vaan harmittanut viime aikoina, on tämä polttoaineuudistus, jossa siirryttiin E10:en.

Etanoli tulee polttoaineisiin

Päästöjen vähentäminen tällä tavalla on myös hienoa ja hyvää, mutta prosessissa olisi ollut vähän toivomisen varaa.

95-oktaanisen bensan poistuminen ihmetyttää

Moni autoilija ei ole ilmeisesti tiennyt uudistuksesta mitään ja joutuu nyt selvittelemään aika lyhyellä aikataululla, kelpaako hänen autoonsa uusi polttoaine, joutuuko hän siirtymään toiseen kalliimpaan polttoaineeseen, vai pitääkö hänen myydä vanha autonsa ja mitä siitä saa.

En symppaa kauheasti autokulttuuria, mutta ei silti ole hyvää politiikkaa järjestää tällaisia yllätyksiä, vaikka hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä onkin kiire. Parempi tiedottaminen olisi näin isoissa asioissa vähimmäisvaatimus. Vielä parempi olisi, jos tällaisten kehitysten suunta olisi laajemminkin ja pidemmällä tähtäimellä kaikille selvillä. (Ehkä arvaatte jo, että haluan tässä piilokehua ilmastolakia? Jääköön se nyt tällä kertaa maininnaksi.)

Ihmiset tuskin kauheasti innostuvat ympäristöpolitiikasta, jos se assosioituu heille ikäviin, kalliisiin yllätyksiin, joiden vaikutuksiin on ollut vaikea itse vaikuttaa. Energiaveroja sentään voi välttää johonkin rajaan asti vähentämällä kulutusta, mutta tässä polttoaineuudistuksessa mahdollisuudet siihen ovat vähän mutkikkaammat. Olen iloinen siitä, että politiikalla pyritään päästövähennyksiin, mutta sen politiikan legitimiteetistä kannattaisi ympäristönkin edun vuoksi kantaa vähän enemmän huolta.

Junailuongelmia

Kaukojunat myöhästelleet ennätyksellisen paljon tänä vuonna

Siinä missä routavauriot aiheuttivat ongelmia talvella, tulevaisuudessa on näkyvissä routaan liittyvä toinensuuntainen ongelma. Ilmastonmuutoksen myötä routiminen vähenee, mikä voi aiheuttaa sen, että lämpinä aikoina maa sulaa paikoin liikaa, jolloin maaperä muuttuu epävakaammaksi. Tällöin raiteisiin voi syntyä pieniä korkeuseroja, jotka riittävät melko nopeasti saattamaan radan korjauskuntoon. Juttu on hyvä pitää mielessä, kun ratainvestointeja ja ylläpitovaroja suunnitellaan.

Puuston myrskyvauriot ovat tutkimusten mukaan myös lisääntymään päin. Vähän aikaa sitten mietittiin, olisiko mahdollista raivata ratojen varsiin enemmän tyhjää tilaa, etteivät puut kaatuisi radalle, mutta ongelmana on omistuksen hajautuneisuus ja yksityisyys. Saa nähdä, mitä tälle ongelmalle keksitään tehdä. On selvä, että rautatieliikenteen on jatkossa oltava varmempaa, jos sen halutaan kasvavan.

Ajelua

Työpaikan tauoilla on siirrytty hiljalleen ydinvoimakeskusteluista muihin aiheisiin. Tässä hieman mietittävää.

Työmatkojen kilometrikorvausten poistamista vastusti parikin tyyppiä. Lähtökohtaisesti en itse kannata tukia, jotka helpottavat kaukana työpaikalta asumista ja sinne siirtymistä henkilöautolla. Ongelmaksi tietysti muodostuu asuntojen huono saatavuus, tuolloin työntekijän muuttaminen työpaikkakunnalle on toki väistämättä hankalaa. Esille tuli myös opiskelijan tekemä kesätyö. Joo, ehkä on kohtuullista, jos silloin saa siirtymiseen tukea. Olisiko silloin mahdollista, että tuki rajattaisiinkin vain määräaikaisiin työsuhteisiin? Lisäksi haluaisin painottaa tukien jakamisessa joukkoliikenteen käyttämistä silloin, kun se on mahdollista.

Finlex: Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2010 10.12.2009/1087

Autolla kulkeva saa siis kilometrikorvausta 45 senttiä kilometriltä. Lista jatkuu muilla yksityisillä kulkuvälineillä. Mikäli joukkoliikenne kuuluu kategoriaan ”muu kulkuneuvo”, on korvaus 10 senttiä kilometriltä.

Jos liikkumista pitää tukea, tuntuisi reilummalta antaa kaikille yhtä kaukana asuville sama tuki ja antaa heidän itse harkita, mikä tapa on paras, eikä tukea erityisesti henkilöautoilua. Pikemminkin tukeen olisi mielestäni hyvä laskea ulkoisvaikutukset kunnolla mukaan ja tehdä joukkoliikenteen käyttämisestä siten houkuttelevampaa.

[EDIT] No niin, komento takaisin. Ylläoleva linkki käsittelee siis työmatkoja. Varsinaiset työmatkoihin liittyvät korvaukset löytyvät täältä: http://portal.vero.fi/public/default.aspx?nodeid=8013&culture=fi-FI&contentlan=1
Omavastuu liikkumisessa on 600€ vuodessa. Tavallaan se kuulostaa ihan hyvältä, mutta jos laskee, että töissä käy lomien jälkeen 11 kuukautta, on tukea kuukautta kohti noin 54,5€, ja jos töitä on viitenä päivänä neljän viikon ajan, tekee se päivää kohden 2,7€.

Minusta rajan voisi asettaa korkeammaksi. Veroetu pitkistä työmatkoista ei edelleenkään juuri käy järkeen tai oikeudentajuun.

Toisena liikennepoliittisena aiheena olemme keskustelleet taksialan vapauttamisesta. Joukkoon kuuluva taksihenkilö ei pitänyt ajatusta hyvänä, sillä hänen mukaansa se johtaa (ja on johtanut muissa maissa) hintojen kohoamiseen ja palvelun laadun heikentymiseen (ei esim. tunneta osoitetta, johon pitäisi mennä) mm. maahanmuuttajien tultua näyttävästi alalle. Jälkimmäinen ei sinäsä tunnu kovin ylitsepääsemättömältä asialta. Miksei taksikuskeilla voisi olla pätevyysvaatimuksena jonkinlaista kevyesti toteutettua paikallistuntemuksen testiä. Toiseksi, miksi taksikuskit eivät voisi käyttää navigaattoreita? Logistiikkafirman omistava isäni sanoi joskus, että navin kiinnittäminen tuulilasiin on kiellettyä, mikä saattaa tehdä sen käytöstä hieman vaivalloista, mutta en ole onnistunut varmistamaan tätä.

Hinta-argumenttiin kaipaisin vähän tilastoja.