Seksivalistus kuuluu kaikille

Oheinen kirjoitus julkaistiin Opettaja-lehdessä 29.10.2010. Sähköinen versio täällä.

Seksikasvatus kuuluu kaikille

Syksyn aikana on keskusteltu paljon seksuaalivähemmistöistä koulumaailmassa. Ylen uutisoinnin mukaan monissa kouluissa seksuaalisuuden moninaisuutta ei oppituntien sisällöissä näy. Asiallinen tieto jää hiljaisuuden kulttuurin vuoksi käsittelemättä, jolloin homoseksuaalisuudesta puhuminen jää kouluissa homottelijoiden käyttämiksi haukkumasanoiksi.

Seksuaalisuuteen liittyvänä kiusaaminen on ongelma sinänsä, mutta myös luokkahuoneissa eri tavoin suuntautuneet lapset ja nuoret jäävät eriarvoiseen asemaan. Koulujen seksikasvatus on auttamattoman heterokeskeistä. Monet lähtevät peruskoulusta ajatellen, ettei esimerkiksi naisten välisessä seksissä tarvita ehkäisyä, kun raskaaksi ei voi tulla. Historiasta peritty AIDS-pelko takaa homoseksuaalisille pojille vähän enemmän valistusta, monesti tosin muiden kuin koulun toimesta.

Tilanne on kiusallinen monestakin syystä. Ensinnäkin seksitautien ehkäisy on yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti kestävämpi ratkaisu kuin tautien hoito. Toiseksi kaikkien seksuaalisuuksien edustajilla pitäisi olla oikeus yhtäläisiin mahdollisuuksiin pitää terveydestään huolta. Se edellyttää tietoa, jota tällä hetkellä ei helpolla saa. Kolmanneksi seksuaalisuuden toteuttamisen tavat, jotka monesti liitetään seksuaalivähemmistöihin, ovat asioita joita myös heteroiksi itsensä kokevat nuoret voivat harrastaa. Myös he tarvitsevat tietoa esimerkiksi suu- ja anaaliseksin vaatimasta ehkäisystä.

Ennen kuin opettajat voivat opettaa kaikkia, on heidän opittava itse nykyistä paremmin, millaisia tarpeita oppilailla on. Nykyiset opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta. Opetussuunnitemien perusteita uudistettaessa on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen käsittely selkeästi kirjattava peruskoulun oppimäärään.

On arvioitu, että homoseksuaaleja olisi väestöstä noin kuusi prosenttia. Näin ollen useimmalla koululuokalla on joku, joka on ja tuntee olevansa homo. Peruskoulun pitäisi olla kaikkia varten, ja nuorten tulee saada tietoa kaikesta seksiin liittyvästä avoimesti ja ilman ennakkoluuloja.

Ilmastonmuutos kohtelee miehiä ja naisia eri tavoin

Seuraava SYKEn viestintäosaston suosiollisella avustuksella kirjoitettu mielipidekirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 22.7. 2010 etusivumaininnan kera. (Aamulehti tosin oli karsinut otsikon muotoon ”Naiset kärsivät ilmastonmuutoksesta”, samoin ingressi on muutettu. Tässä siis lähettämäni, ei julkaistu ja muuteltu versio.)

Ilmastonmuutos kohtelee miehiä ja naisia eri tavoin

Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavalla erilaisiin ihmisiin. Kehitysmaiden naiset ovat haavoittuvaisia muuttuvien sääolojen vaikutuksille, kun esimerkiksi veden hakeminen ja polttopuun kerääminen vie entistä enemmän aikaa ja maatalouden harjoittaminen vaikeutuu. Olisi kuitenkin tärkeää miettiä myös Suomessa, mitä ilmastonmuutos merkitsee eri sukupuolille tasa-arvoisena pidetyssä maassamme.

Ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan suomalaisille joitakin suoria terveysvaikutuksia. Kuolleisuus kylmään tulee todennäköisesti vähenemään talvisin. Toisaalta viileään ilmastoon tottuneille suomalaisille tämänvuotisen kaltaiset kuumat kesät voivat muodostua terveysongelmaksi. Muualla Euroopassa helteiden vaarallisuudesta saatiin kokemusta elokuussa 2003, jolloin 30 000 – 35 000 ihmistä kuoli helteen takia. Naisten kuolleisuus oli huomattavasti yleisempää kuin miesten.

Suomessakin lämpöongelma tulee todennäköisesti koskettamaan miehiä ja naisia eri tavoilla. Korkeille lämpötiloille ovat alttiita etenkin vanhukset, joista suurin osa on Suomessa naisia. Monet heistä ovat myös leskiä, jolloin apua ei välttämättä ole lähellä. Toinen säätiloille useimmin altistuva ryhmä ovat ulkotyöntekijät, esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa sekä rakennusalalla työskentelevät miehet. Ruumiillinen työ lisää heidän osaltaan terveysriskiä. Lisäksi alttiita korkeille lämpötiloille ovat lapset, joiden hoitovastuu on edelleenkin pääasiassa naisilla. Tämän kesän pitkien helteiden jälkeen olisikin tärkeää tutkia, millä tavalla lämpöaalto haittaa miehiä ja naisia, ja miten haittoja voitaisiin parhaiten vähentää.

Talvisin ulkona liikkumisessa saattaa olla sukupuolieroja. Metsäntutkimuslaitos on arvioinut ilmastonmuutoksen heikentävän etenkin naisten mahdollisuuksia pitää yllä hiihtoharrastusta, koska matalamman tulotason takia heillä ei ole mahdollisuuksia matkustaa pitkiä matkoja hiihtoladuille. Toisaalta miehiä saattavat uhata entistä heikommat jäät. Miehet liikkuvat jäillä naisia useammin, ja he ovat siten myös todennäköisin uhri talviselle hukkumiselle.

Ilmastonmuutos iskee pahimmin köyhien maiden ihmisiin ja vauras Suomi on ilmastonmuutoksen vaikutuksia arvioitaessa paremmassa asemassa moniin muihin maihin verrattuna. Väestön sisällä on kuitenkin varallisuuseroja, jotka voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon esimerkiksi voimistuvien sääilmiöiden aiheuttamat kustannukset vaikuttavat eri ihmisiin. Sukupuolten välilläkin on eroa: vuonna 2008 kaikkien työssäkäyvien kuukausittaiset kokonaisansiot olivat miehillä keskimäärin 3 183€ ja naisilla 2 575€. Ilmastonmuutoksen haittojen kustannukset saattavat olla naisille suhteellisesti suurempia. Toisaalta kustannusvaikutusten kohdentuminen riippuu myös omistusten määrän jakautumisesta sukupuolten kesken. Suomalainen työvoima on lisäksi jakautunut jyrkästi mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Jos jokin ala kärsii tai hyötyy ilmastonmuutoksen vaikutuksista, saattavat sukupuolivaikutuksetkin tällöin olla huomattavia.

Suomi on korostanut sukupuolinäkökulman huomioimista kehitysyhteistyössään. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia suomalaisiin miehiin ja naisiin ei kuitenkaan ole juuri tutkittu. Nyt pitäisikin alkaa pikaisesti tuottaa tietoa siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa erilaisiin ihmisryhmiin, jotta voisimme valita tehokkaimmat ja vaikuttavimmat toimenpiteet sopeutuaksemme muutokseen.

Hanna Hakko
korkeakouluharjoittelija
Suomen ympäristökeskus
(kirjoittaja osallistuu ensi vuonna julkaistavan ilmastoaiheisen verkkopalvelun artikkelituotantoon)

Oma pesä puhtaaksi

Julkaistu Aamulehdessä toukokuussa 2010.

Oma pesä puhtaaksi

Ilmastopolitiikassa eletään kiinnostavia aikoja. Lukuisat kunnat ovat ottaneet itselleen kunnianhimoisia tavoitteita päästöjensä vähentämisestä, ja valtioneuvosto lupaa ilmasto- ja energiapoliittisessa selonteossaan vuodelle 2050 vähintään 80% pienempiä päästöjä vuoteen 1990 verrattuna. Kansainväliset ilmastoneuvottelut eivät joulukuussa vielä tuottaneet toivottua tulosta, mutta edistysaskeleitakin otettiin, ja monet maat lupasivat paljon.

Kuitenkin kaikilla näillä tasoilla käytävässä keskustelussa ja itse politiikassa ilmenee vakavaa vastuunsiirtoa, joka voi tehdä lupaukset tyhjiksi. Muiden toivotaan tekevän enemmän kuin mihin itse ollaan valmiita.

Kestosuosikki vastuunsiirtoargumentoinnissa on kansainvälisen ilmastopoliittisen keskustelun Kiina-ilmiö: ”Ei meidän kannata, kun Kiinassa (ja/tai USA:ssa) ne isot ratkaisut vasta tehdään”. Tämä siitä huolimatta, että keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on maailman kolmanneksi suurin – keskivertokiinalaisen päästöt suomalaisen tuprutuksista on vain noin kolmasosa. Puhumattakaan siitä, kummalla on enemmän elintasoa ja maksukykyä. Tai siitä, että Kiina tuottaa huomattavan suuren osan hyödykkeistään vientiin ja siten ottaa muiden kulutuksen päästöt omiin tilastoihinsa.

Takaisin Suomeen. Valtioneuvon pitkän tähtäimen päästövähennystavoitteet kuulostavat ensikuulemalta hienoilta, ja voisi ajatella, että niiden myötä tulemme kantamaan oman vastuumme. Herää kuitenkin kysymys: mitä valtuuksia nykyisillä päättäjillä on luvata toimia seuraavan kymmenen kansanedustaja- ja hallitusjoukon puolesta? Pelkkien sanojen avulla ei paljoakaan, jos rehellisiä ollaan.

Myös monet kunnat ovat kirjoittaneet omia ilmastostrategioitaan. Vallitseva trendi niissäkin on, että suurimpien päästövähennysten pitäisi toteutua vasta seuraavien päättäjien hallitessa.

Muiden puolesta on ilmeisen helppo puhua. Toisinkin voisi tehdä; esimerkiksi Suomen kunnista Vantaa on jo päättänyt ryhtyä todenteolla toimeen vähentämällä ilmastopäästöjään joka vuosi sovitun määrän, 5%. Valtion tasolla saman asian ajaisi ilmastolaki, jollainen on jo voimassa Britanniassa. Laki on saanut aikaan ministeriöiden välisen myönteisen päästövähennyskilvoittelun, ja elinkeinoelämä on tyytyväinen ennustettavaan toimintaympäristöön. Laki velvoittaa kaikkia tekemään osansa, ja se on aina tehokkaampi ohjauskeino kuin pelkkä jonkun aiemmin esittämä toive.

Ilmastotieteen mukaan globaalit päästöt on saatava laskuun vuonna 2015. Vaatimusta ei täytetä, jos kaikki jäävät odottamaan, että joku muu kantaa vastuun.

Hanna Hakko
Tampereen vihreiden nuorten varapuheenjohtaja