Junailuongelmia

Kaukojunat myöhästelleet ennätyksellisen paljon tänä vuonna

Siinä missä routavauriot aiheuttivat ongelmia talvella, tulevaisuudessa on näkyvissä routaan liittyvä toinensuuntainen ongelma. Ilmastonmuutoksen myötä routiminen vähenee, mikä voi aiheuttaa sen, että lämpinä aikoina maa sulaa paikoin liikaa, jolloin maaperä muuttuu epävakaammaksi. Tällöin raiteisiin voi syntyä pieniä korkeuseroja, jotka riittävät melko nopeasti saattamaan radan korjauskuntoon. Juttu on hyvä pitää mielessä, kun ratainvestointeja ja ylläpitovaroja suunnitellaan.

Puuston myrskyvauriot ovat tutkimusten mukaan myös lisääntymään päin. Vähän aikaa sitten mietittiin, olisiko mahdollista raivata ratojen varsiin enemmän tyhjää tilaa, etteivät puut kaatuisi radalle, mutta ongelmana on omistuksen hajautuneisuus ja yksityisyys. Saa nähdä, mitä tälle ongelmalle keksitään tehdä. On selvä, että rautatieliikenteen on jatkossa oltava varmempaa, jos sen halutaan kasvavan.

Ilmastosta oikeilla sanoilla

Ilmat menee sekaisin. Jos sataisi vettä niin se olisi lämmintä. Yhtäkkinen ilmanmuuttuminen. Jossain ei oo lunta. Tulee pahaa hajuu.

Ylläolevat määritelmät ovat päiväkotilasten määritelmiä siitä, mitä on ilmastonmuutos. Sää, ilma ja ilmasto menivät kyseisessä Yle Teeman Lapset puhuvat ohjelmassa lapsille iloisesti sekaisin, eikä siinä mitään, koska ihan samalla tavalla se menee aikuisillakin. Nature -lehdessä oli vähän aikaa sitten artikkeli siitä, kuinka ihmisten usko ilmastonmuutokseen vaihtelee säätilojen mukaan. Kiinnostava tutkimustulos oli se, että ilmastotieteilijöiden jälkeen luotettavimpana ilmastotieteen lähteenä pidettiin meteorologeja, mikä kertoo taas sään ja ilmaston sekoittumisesta.

Porvari-lehdessä Mari-Leena Talvitien kehuttiin puhuvan ympäristöpolitiikasta oikeilla nimillä. Ei siitä sen enempää, mutta itse olen alkanut miettiä, missä vaiheessa julkisessa keskustelussa alettiinkaan puhua ilmastonmuutoksesta. Silloin, kun havahduin asiaan yläasteella, puhuttiin eri sanoilla: kasvihuoneilmiö, ilmaston lämpeneminen, global warming. Kasvihuoneilmiö nyt ei ollut kovin kuvaava, mutta ilmaston lämpeneminen oli. Toki se on käsitteenä suppeampi kuin ilmastonmuutos, mutta lasten määritelmiä kuunnellessa mieleeni tuli, että siinä suppeudessa on etunsakin. Lämpeneminen kun on se keskeinen pointti niissä muutoksissa, joita voimme ilmastosysteemiin odottaa.

Jos totta puhutaan, niin ihan hirveän nuorten lasten vaikeuksista käsittää ilmastonmuutosta ei mielestäni tarvitse kauheasti huolestua. Kyse on kauhean vaikeasta asiasta aikuisillekin. Siinä olen kyllä Talvitien kanssa samaa mieltä, että ympäristö- (ja minun mielestäni ilmasto)koulutukseen on kannattavaa satsata kunnolla. Ehkä on kuitenkin syytä miettiä, missä vaiheessa on sopiva hetki alkaa opettaa näin vaikeasta mutta tärkeästä asiasta, jonka toivoisi perustuvan tietoon enemmän kuin uskomuksiin.

Pieni huoleni tästä uskomisasiasta sai pienen kipinän Linnanmäellä olleesta YK:n ilmastonmuutokseen liittyvästä piirrustuskilpailun näyttelyssä. Monet työt olivat kovin hienoja ja taidokkaita, ja näytti siltä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ja syyt oli sisäistetty hämmästyttävän hyvin. Aloin kuitenkin niitä katsellessa miettiä, että monet niistä piirtäjistä olivat todella nuoria, että niin monimutkaisten asioiden ymmärtäminen oli todella hämmästyttävää. Toivon, että olen vain yliepäileväinen miettiessäni, kuinka hyvin asia olikaan itsenäisesti prosessoitu. Ylipäätään surullisinta on tietysti se, että niin nuoret lapset joutuvat käsittelemään tulevaisuutta ajatellessaan niin suurta ja vaarallista asiaa kuin ilmastonmuutos.

Piirrustuskilpailu sinänsä oli ajatuksena hyvä; kuvat konkretisoivat asiaa aivan eri voimalla. Siihen liittyen linkitän Tekniikka ja talous -lehden Totuus ilmastosta -kuvaraportin, jota itse pidin aika vaikuttavana esityksenä aiheesta.

Aikuisilla on varmaan kova työ selittää lapsille, mistä ilmastonmuutoksessa on kysymys. Vielä kovempi työ on toisaalta tehdä sellaista politiikkaa, etteivät pahimmat ilmastoennustukset kävisi toteen. Tässä asiassa pitäisi pyrkiä siihen, että pelottavat näkymät ja niiden nykyinen viestiminen menisivät hukkaan.

Ilmastonmuutos kohtelee miehiä ja naisia eri tavoin

Seuraava SYKEn viestintäosaston suosiollisella avustuksella kirjoitettu mielipidekirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 22.7. 2010 etusivumaininnan kera. (Aamulehti tosin oli karsinut otsikon muotoon ”Naiset kärsivät ilmastonmuutoksesta”, samoin ingressi on muutettu. Tässä siis lähettämäni, ei julkaistu ja muuteltu versio.)

Ilmastonmuutos kohtelee miehiä ja naisia eri tavoin

Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavalla erilaisiin ihmisiin. Kehitysmaiden naiset ovat haavoittuvaisia muuttuvien sääolojen vaikutuksille, kun esimerkiksi veden hakeminen ja polttopuun kerääminen vie entistä enemmän aikaa ja maatalouden harjoittaminen vaikeutuu. Olisi kuitenkin tärkeää miettiä myös Suomessa, mitä ilmastonmuutos merkitsee eri sukupuolille tasa-arvoisena pidetyssä maassamme.

Ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan suomalaisille joitakin suoria terveysvaikutuksia. Kuolleisuus kylmään tulee todennäköisesti vähenemään talvisin. Toisaalta viileään ilmastoon tottuneille suomalaisille tämänvuotisen kaltaiset kuumat kesät voivat muodostua terveysongelmaksi. Muualla Euroopassa helteiden vaarallisuudesta saatiin kokemusta elokuussa 2003, jolloin 30 000 – 35 000 ihmistä kuoli helteen takia. Naisten kuolleisuus oli huomattavasti yleisempää kuin miesten.

Suomessakin lämpöongelma tulee todennäköisesti koskettamaan miehiä ja naisia eri tavoilla. Korkeille lämpötiloille ovat alttiita etenkin vanhukset, joista suurin osa on Suomessa naisia. Monet heistä ovat myös leskiä, jolloin apua ei välttämättä ole lähellä. Toinen säätiloille useimmin altistuva ryhmä ovat ulkotyöntekijät, esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa sekä rakennusalalla työskentelevät miehet. Ruumiillinen työ lisää heidän osaltaan terveysriskiä. Lisäksi alttiita korkeille lämpötiloille ovat lapset, joiden hoitovastuu on edelleenkin pääasiassa naisilla. Tämän kesän pitkien helteiden jälkeen olisikin tärkeää tutkia, millä tavalla lämpöaalto haittaa miehiä ja naisia, ja miten haittoja voitaisiin parhaiten vähentää.

Talvisin ulkona liikkumisessa saattaa olla sukupuolieroja. Metsäntutkimuslaitos on arvioinut ilmastonmuutoksen heikentävän etenkin naisten mahdollisuuksia pitää yllä hiihtoharrastusta, koska matalamman tulotason takia heillä ei ole mahdollisuuksia matkustaa pitkiä matkoja hiihtoladuille. Toisaalta miehiä saattavat uhata entistä heikommat jäät. Miehet liikkuvat jäillä naisia useammin, ja he ovat siten myös todennäköisin uhri talviselle hukkumiselle.

Ilmastonmuutos iskee pahimmin köyhien maiden ihmisiin ja vauras Suomi on ilmastonmuutoksen vaikutuksia arvioitaessa paremmassa asemassa moniin muihin maihin verrattuna. Väestön sisällä on kuitenkin varallisuuseroja, jotka voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon esimerkiksi voimistuvien sääilmiöiden aiheuttamat kustannukset vaikuttavat eri ihmisiin. Sukupuolten välilläkin on eroa: vuonna 2008 kaikkien työssäkäyvien kuukausittaiset kokonaisansiot olivat miehillä keskimäärin 3 183€ ja naisilla 2 575€. Ilmastonmuutoksen haittojen kustannukset saattavat olla naisille suhteellisesti suurempia. Toisaalta kustannusvaikutusten kohdentuminen riippuu myös omistusten määrän jakautumisesta sukupuolten kesken. Suomalainen työvoima on lisäksi jakautunut jyrkästi mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Jos jokin ala kärsii tai hyötyy ilmastonmuutoksen vaikutuksista, saattavat sukupuolivaikutuksetkin tällöin olla huomattavia.

Suomi on korostanut sukupuolinäkökulman huomioimista kehitysyhteistyössään. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia suomalaisiin miehiin ja naisiin ei kuitenkaan ole juuri tutkittu. Nyt pitäisikin alkaa pikaisesti tuottaa tietoa siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa erilaisiin ihmisryhmiin, jotta voisimme valita tehokkaimmat ja vaikuttavimmat toimenpiteet sopeutuaksemme muutokseen.

Hanna Hakko
korkeakouluharjoittelija
Suomen ympäristökeskus
(kirjoittaja osallistuu ensi vuonna julkaistavan ilmastoaiheisen verkkopalvelun artikkelituotantoon)

Oma pesä puhtaaksi

Julkaistu Aamulehdessä toukokuussa 2010.

Oma pesä puhtaaksi

Ilmastopolitiikassa eletään kiinnostavia aikoja. Lukuisat kunnat ovat ottaneet itselleen kunnianhimoisia tavoitteita päästöjensä vähentämisestä, ja valtioneuvosto lupaa ilmasto- ja energiapoliittisessa selonteossaan vuodelle 2050 vähintään 80% pienempiä päästöjä vuoteen 1990 verrattuna. Kansainväliset ilmastoneuvottelut eivät joulukuussa vielä tuottaneet toivottua tulosta, mutta edistysaskeleitakin otettiin, ja monet maat lupasivat paljon.

Kuitenkin kaikilla näillä tasoilla käytävässä keskustelussa ja itse politiikassa ilmenee vakavaa vastuunsiirtoa, joka voi tehdä lupaukset tyhjiksi. Muiden toivotaan tekevän enemmän kuin mihin itse ollaan valmiita.

Kestosuosikki vastuunsiirtoargumentoinnissa on kansainvälisen ilmastopoliittisen keskustelun Kiina-ilmiö: ”Ei meidän kannata, kun Kiinassa (ja/tai USA:ssa) ne isot ratkaisut vasta tehdään”. Tämä siitä huolimatta, että keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on maailman kolmanneksi suurin – keskivertokiinalaisen päästöt suomalaisen tuprutuksista on vain noin kolmasosa. Puhumattakaan siitä, kummalla on enemmän elintasoa ja maksukykyä. Tai siitä, että Kiina tuottaa huomattavan suuren osan hyödykkeistään vientiin ja siten ottaa muiden kulutuksen päästöt omiin tilastoihinsa.

Takaisin Suomeen. Valtioneuvon pitkän tähtäimen päästövähennystavoitteet kuulostavat ensikuulemalta hienoilta, ja voisi ajatella, että niiden myötä tulemme kantamaan oman vastuumme. Herää kuitenkin kysymys: mitä valtuuksia nykyisillä päättäjillä on luvata toimia seuraavan kymmenen kansanedustaja- ja hallitusjoukon puolesta? Pelkkien sanojen avulla ei paljoakaan, jos rehellisiä ollaan.

Myös monet kunnat ovat kirjoittaneet omia ilmastostrategioitaan. Vallitseva trendi niissäkin on, että suurimpien päästövähennysten pitäisi toteutua vasta seuraavien päättäjien hallitessa.

Muiden puolesta on ilmeisen helppo puhua. Toisinkin voisi tehdä; esimerkiksi Suomen kunnista Vantaa on jo päättänyt ryhtyä todenteolla toimeen vähentämällä ilmastopäästöjään joka vuosi sovitun määrän, 5%. Valtion tasolla saman asian ajaisi ilmastolaki, jollainen on jo voimassa Britanniassa. Laki on saanut aikaan ministeriöiden välisen myönteisen päästövähennyskilvoittelun, ja elinkeinoelämä on tyytyväinen ennustettavaan toimintaympäristöön. Laki velvoittaa kaikkia tekemään osansa, ja se on aina tehokkaampi ohjauskeino kuin pelkkä jonkun aiemmin esittämä toive.

Ilmastotieteen mukaan globaalit päästöt on saatava laskuun vuonna 2015. Vaatimusta ei täytetä, jos kaikki jäävät odottamaan, että joku muu kantaa vastuun.

Hanna Hakko
Tampereen vihreiden nuorten varapuheenjohtaja