Seksivalistus kuuluu kaikille

Oheinen kirjoitus julkaistiin Opettaja-lehdessä 29.10.2010. Sähköinen versio täällä.

Seksikasvatus kuuluu kaikille

Syksyn aikana on keskusteltu paljon seksuaalivähemmistöistä koulumaailmassa. Ylen uutisoinnin mukaan monissa kouluissa seksuaalisuuden moninaisuutta ei oppituntien sisällöissä näy. Asiallinen tieto jää hiljaisuuden kulttuurin vuoksi käsittelemättä, jolloin homoseksuaalisuudesta puhuminen jää kouluissa homottelijoiden käyttämiksi haukkumasanoiksi.

Seksuaalisuuteen liittyvänä kiusaaminen on ongelma sinänsä, mutta myös luokkahuoneissa eri tavoin suuntautuneet lapset ja nuoret jäävät eriarvoiseen asemaan. Koulujen seksikasvatus on auttamattoman heterokeskeistä. Monet lähtevät peruskoulusta ajatellen, ettei esimerkiksi naisten välisessä seksissä tarvita ehkäisyä, kun raskaaksi ei voi tulla. Historiasta peritty AIDS-pelko takaa homoseksuaalisille pojille vähän enemmän valistusta, monesti tosin muiden kuin koulun toimesta.

Tilanne on kiusallinen monestakin syystä. Ensinnäkin seksitautien ehkäisy on yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti kestävämpi ratkaisu kuin tautien hoito. Toiseksi kaikkien seksuaalisuuksien edustajilla pitäisi olla oikeus yhtäläisiin mahdollisuuksiin pitää terveydestään huolta. Se edellyttää tietoa, jota tällä hetkellä ei helpolla saa. Kolmanneksi seksuaalisuuden toteuttamisen tavat, jotka monesti liitetään seksuaalivähemmistöihin, ovat asioita joita myös heteroiksi itsensä kokevat nuoret voivat harrastaa. Myös he tarvitsevat tietoa esimerkiksi suu- ja anaaliseksin vaatimasta ehkäisystä.

Ennen kuin opettajat voivat opettaa kaikkia, on heidän opittava itse nykyistä paremmin, millaisia tarpeita oppilailla on. Nykyiset opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta. Opetussuunnitemien perusteita uudistettaessa on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen käsittely selkeästi kirjattava peruskoulun oppimäärään.

On arvioitu, että homoseksuaaleja olisi väestöstä noin kuusi prosenttia. Näin ollen useimmalla koululuokalla on joku, joka on ja tuntee olevansa homo. Peruskoulun pitäisi olla kaikkia varten, ja nuorten tulee saada tietoa kaikesta seksiin liittyvästä avoimesti ja ilman ennakkoluuloja.

Seksipolitiikkaa

Lukekaa uusin tekstini seksipolitiikasta Vasemman käden puolelta, olkaa hyvät:

Tavoitteita tulevaisuuden seksipolitiikalle

Ilmastosta oikeilla sanoilla

Ilmat menee sekaisin. Jos sataisi vettä niin se olisi lämmintä. Yhtäkkinen ilmanmuuttuminen. Jossain ei oo lunta. Tulee pahaa hajuu.

Ylläolevat määritelmät ovat päiväkotilasten määritelmiä siitä, mitä on ilmastonmuutos. Sää, ilma ja ilmasto menivät kyseisessä Yle Teeman Lapset puhuvat ohjelmassa lapsille iloisesti sekaisin, eikä siinä mitään, koska ihan samalla tavalla se menee aikuisillakin. Nature -lehdessä oli vähän aikaa sitten artikkeli siitä, kuinka ihmisten usko ilmastonmuutokseen vaihtelee säätilojen mukaan. Kiinnostava tutkimustulos oli se, että ilmastotieteilijöiden jälkeen luotettavimpana ilmastotieteen lähteenä pidettiin meteorologeja, mikä kertoo taas sään ja ilmaston sekoittumisesta.

Porvari-lehdessä Mari-Leena Talvitien kehuttiin puhuvan ympäristöpolitiikasta oikeilla nimillä. Ei siitä sen enempää, mutta itse olen alkanut miettiä, missä vaiheessa julkisessa keskustelussa alettiinkaan puhua ilmastonmuutoksesta. Silloin, kun havahduin asiaan yläasteella, puhuttiin eri sanoilla: kasvihuoneilmiö, ilmaston lämpeneminen, global warming. Kasvihuoneilmiö nyt ei ollut kovin kuvaava, mutta ilmaston lämpeneminen oli. Toki se on käsitteenä suppeampi kuin ilmastonmuutos, mutta lasten määritelmiä kuunnellessa mieleeni tuli, että siinä suppeudessa on etunsakin. Lämpeneminen kun on se keskeinen pointti niissä muutoksissa, joita voimme ilmastosysteemiin odottaa.

Jos totta puhutaan, niin ihan hirveän nuorten lasten vaikeuksista käsittää ilmastonmuutosta ei mielestäni tarvitse kauheasti huolestua. Kyse on kauhean vaikeasta asiasta aikuisillekin. Siinä olen kyllä Talvitien kanssa samaa mieltä, että ympäristö- (ja minun mielestäni ilmasto)koulutukseen on kannattavaa satsata kunnolla. Ehkä on kuitenkin syytä miettiä, missä vaiheessa on sopiva hetki alkaa opettaa näin vaikeasta mutta tärkeästä asiasta, jonka toivoisi perustuvan tietoon enemmän kuin uskomuksiin.

Pieni huoleni tästä uskomisasiasta sai pienen kipinän Linnanmäellä olleesta YK:n ilmastonmuutokseen liittyvästä piirrustuskilpailun näyttelyssä. Monet työt olivat kovin hienoja ja taidokkaita, ja näytti siltä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ja syyt oli sisäistetty hämmästyttävän hyvin. Aloin kuitenkin niitä katsellessa miettiä, että monet niistä piirtäjistä olivat todella nuoria, että niin monimutkaisten asioiden ymmärtäminen oli todella hämmästyttävää. Toivon, että olen vain yliepäileväinen miettiessäni, kuinka hyvin asia olikaan itsenäisesti prosessoitu. Ylipäätään surullisinta on tietysti se, että niin nuoret lapset joutuvat käsittelemään tulevaisuutta ajatellessaan niin suurta ja vaarallista asiaa kuin ilmastonmuutos.

Piirrustuskilpailu sinänsä oli ajatuksena hyvä; kuvat konkretisoivat asiaa aivan eri voimalla. Siihen liittyen linkitän Tekniikka ja talous -lehden Totuus ilmastosta -kuvaraportin, jota itse pidin aika vaikuttavana esityksenä aiheesta.

Aikuisilla on varmaan kova työ selittää lapsille, mistä ilmastonmuutoksessa on kysymys. Vielä kovempi työ on toisaalta tehdä sellaista politiikkaa, etteivät pahimmat ilmastoennustukset kävisi toteen. Tässä asiassa pitäisi pyrkiä siihen, että pelottavat näkymät ja niiden nykyinen viestiminen menisivät hukkaan.

Uutisvirtaa

Ruotsalaistutkimus vaatii miehille ”pappografiaa”.

Olisi kiva nähdä vertailulukuja siitä, miten kustannustehokasta naisten gyneseulonnat ovat verrattuna näihin ehdotettuihin ja joissain määrin tutkittuihin eturauhassyövän seulontoihin. Välillä iskee pieni epäilys, että tässäkin asiassa vaikuttaa sukupuolittuneet kiinnostukset miesten ja naisten kehoihin ja terveydentiloihin.

Ensimmäisen oppitunnin lykkääminen lisäisi koululaisten hyvinvointia.

Tämä uutinen kertoo tutkimuksesta, jossa todettiin, että kun koulu alkaa puoli tuntia normaalia myöhemmin, puoli yhdeksältä, lisäsi se koululaisten hyvinvointia ja jaksamista koulussa huomattavasti.  Se on toki itsessään hyvä asia jota kannattaisi edistää, mutta tässä voisi olla kivaa sekin, että koulupäivien venyessä loppupäästä jäisi lapsille vähemmän aikaa olla yksin kotona ennen kuin vanhemmat palaavat töistä. Tuona aikana koettu yksinäisyys on kurja ilmiö, ja tässä voisi olla yksi rakenteellinen viilaus korjaamaan asiaa.