Linkkejä

Pari nopeaa linkkausta:

Pullokuonodelfiinit auttavat ystäviään löytämään seksikumppanin

Vanha mutta kiinnostava, törmäsin jostain syystä tänään FB:ssä: Pojilta poistetaan yhä herkkyyttä kasvatuksen avulla

Muutto

Juuri kun olin kotiutunut tänne, niin lähtö tulee. Pohdinnan jälkeen päätimme, että on helpompaa jos bloggaan suoraan nettisivujeni blogiin, eli lukekaapa jatkossa minusta täällä: http://hannahakko.fi/blogi/ Samalla voitte ihailla Riikka Kunnarin minulle tekemiä ihania kotisivuja. ❤

Muutama juttu korjattavaksi

Onpa hyvä uutisviikko, kun kaikista vaaliteemoistani pukkaa uutisia, jotka paljastava pienempää tai suurempaa viilattavaa nykytilanteesta.

• Energiajärjestö IEA: Fossiilienergian tukien poisto tekisi hyvää taloudelle ja ympäristölle

”IEA:n selvityksen mukaan fossiilisten polttoaineiden tuki ylitti viime vuonna selvästi yli 300 miljardia euroa mutta uusiutuvien energioiden tuki jäi noin 40 miljardiin euroon.

Selvityksessä lasketaan, että fossiilisten polttoaineiden tuen poistaminen vuoteen 2020 mennessä leikkaisi maailmanlaajuista energian kysyntää viisi prosenttia ja vähentäisi hiilidioksidipäästöjä kuusi prosenttia.”

Harvoin tarjoillaan näin helppoja päästövähennystapoja. Tässähän saa olla melkein iloinen ja optimistinen, heh. Tästä aiheesta olisi kyllä huippua saada vielä Suomi-kohtainen selvitys ja visualisointi.

• Perinteiset mies- ja naisroolit jyräävät lastenlauluissa

Päivän mittaan kuulemissaan ja laulamissaan lauluissa lapsi kohtaa usein maailman, jossa miehillä ja naisilla on perinteiset sukupuoliroolit. Pojat ovat lauluissa edelleen aktiivisia ja tytöt passiivisia. Kun tytöt laulavat, niin pojat soittavat. —

– Suomalaisten lastenlaulujen stereotyyppiset käsitykset sukupuolista, niiden ominaisuuksista ja sukupuolten välisistä suhteista kasvattavat lapsia tietynlaiseen ymmärrykseen. Lapsissa olisi valtava potentiaali nähdä asioita uudella tavalla. Jos lätkäisemme lapsiin käsityksiä, joita meillä on sukupuolesta, kansallisuudesta ja rodusta, menetämme sen potentiaalin, joka lapsilla olisi uudistaa meidän kulttuuriamme ja sekoittaa pakkaa, Leppänen sanoo.

Tämä on ehkä vähän hankalammin poliittisesti säädeltävissä. Toivottavasti tuo tutkimustieto leviää itsestään lasten kanssa tekemissä olevien työntekijöiden tietoon ja uusien koulutukseen.

Evira: Possujen ”kivuliasta ja järkyttävää” kastraatiota vaikea välttää

Laissa lukee, että kastraatio on toteutettava ilman, että kudoksia revitään. Mitä sillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan, ei tunnu olevan kenenkään tiedossa. Toteutettiin kastraatio veitsellä tai ilman, aina joudutaan jotain vetämään irti. —

Turun Sanomien julkaisema uutinen possujen repimällä kuohitsemisesta sai aikaan kommenttiryöpyn MTV3:n uutisten nettisivuilla. Monet vastaajista ovat järkyttyneinä ihmetelleet brutaalia ja kivuliasta toimenpidettä.

– Onhan se possulle kivuliasta ja järkyttävää, mutta kivunlievitys maksaa, Salminen kertoo.

Aikaisemman sikakohun ja nyt kastraatiokohun myötä näyttää olevan selvää, ettei suomalainen kuluttaja tiedä tuotantoeläinten oloista.

Vaikea välttää 0n siis yhtä kuin kallis.  Tällainen asennoituminen onkin aika monen hyvän jutun tiellä. Se kertoo vähän surullista tarinaa monien ihmisten prioriteeteista. En tiedä, kertooko se tässä kuitenkin eniten lainsäätäjistä, jotka eivät ole kenties kustannussyistä saaneet aikaan sellaista lakia, jossa suoranaista kiduttamista ei sallittaisi. Yleisestä tuohtumuksesta voisi päätellä, että käytäntö ei vastaa edes kansalaisenkaan eläinoikeustajua.

Kielialuepolitiikkaa

Ruotsia, saamea vai suomea – vai kaikkia niitä?

Yllä linkki Iida Kalmanlehdon kielipolitiikkaa koskevaan kirjoitukseen, josta olin pitkälti samaa mieltä.

Minua on Lappeenrannassa syntyneenä ärsyttänyt välillä se, että ruotsin on esitetty olevan olennainen osa suomalaista kulttuuria, koska tuolla idässä se ei juurikaan oikeasti sitä ole. Suomalaisuuden ja suomalaisuuden kulttuurin määriteleminen sillä tavalla tuntuu pikemminkin ulossulkevalta ja sitä kautta alentavalta, enkä sinänsä ihmettele, että joissakin se herättää tuota Iidankin mainitsemaa bättre folk -ärsytystä ja haluttomuutta opiskella ruotsia.

Itä-Suomelle tuskin olisi pahaksi, jos ihmisillä siellä olisi opinnoissa enemmän tilaa valita sellaisen kielen opiskelu, joka hyödyttäisi heitä työelämässä. Täällä lännemmässä valinnanvapauden puutteesta ei ehkä ole niin pahoja seurauksia, kun ruotsille on vähän enemmän käyttöä.

Ei tästä sen enempää lisättävää, innostuinpa vain kun tällainen pieni aluepoliittinen puuska kerran yllätti. Lukekaa Iidan teksti, se on hyvä.

Viikkokatsaus: taloutta, ympäristöpolitiikkaa, tyttöjä ja työelämää

Kulunut viikko oli niin täynnä kaikkea jännää, että pieni katsaus tekemisiini voisi olla ihan paikallaan.

Maanantaina olin toista kertaa käymässä MY:n degrowth-opintopiirissä. Aihe on ollut kovasti pinnalla mm. ViNOssa viime aikoina. Henkilökohtaisesti taisin kiintyä eniten Timo Järvensivun keksimään agrowth-käsitteeseen, joka merkitsee taloudellisen kasvun sivuuttamista ja keskittymistä mieluummin suoraan ympäristöön, hyvinvointiin jne. Minäkin pitäisin sitä hedelmällisenä lähtökohtana.

Viimeisimmässä opintopiirissä pohdittiin mm. Jevonsin paradoksia: kun tehokkuus kasvaa ja tuotetuihin hyödykkeisiin voidaan käyttää vähemmän materiaalia, käytetään saavutettu tehokkuus säästön sijaan tuotannon ja kulutuksen kasvattamiseen. Ongelma on varmaan oikea, mutta en oikein näe, että sen takia pitäisi sinänsä alkaa vastustaa tehokkuutta. Mm. ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii sekä tehokkuutta että kulutuksen vähentämistä samaan aikaan. Kulutuksen vähentäminen vaatii myös kulttuurin muutosta ja ympäristöpoliittista tutkimusta, jotta saisimme selville, miten ihmisten kulutushalukkuutta ja materiaalisten tarpeiden kokemista voitaisiin vähentää.

Tiistaina kävin tenttimässä ympäristöpolitiikasta välineitä ja vaikutuskeinoja. Olin lukenut tenttiin vertailevaa tutkimusta EU-maiden politiikkavälineistöstä, sekä Suomen ympäristöpolitiikan historian. Toistaiseksi meillä on saatu parhaat tulokset aikaan saasteiden vähentämisessä niin, että tavoitteita, keinoja ja aikatauluja on pohdittu laajoissa komiteoissa. Sen sijaan luonnonsuojelu on ollut vaikeaa, eikä konsensuspolitiikkaa ole voitu harjoittaa. Siinä olisikin jatkossa kehittämistä. Lisäksi Suomi on ilmeisesti ollut ympäristöverotuksen pioneeri. Funfactina vertailussa kävi myös ilmi, että EU:ssa ja Australiassa vasemmistopuolueet ovat edistäneet ympäristöverotusta ympäristöekonomistien suositusten mukaan reippaasti paremmin kuin oikeistopuolueet, vaikka ay-liike toisinaan innostuukin elinkeinoelämän järjestöjen kanssa ympäristöpolitiikkaa vastustamaankin.

Keskiviikkona opiskelin luokkaa, siitä fiiliksiä Virnun blogissa. Kävin myös Tampereen seudun vihreiden naisten kanssa Tampereen Tyttöjen Talossa. Oli todella arvokasta kuulla oman kaupungin tyttöjen ongelmista oikealta ihmiseltä, joka on koko ajan siellä paikalla auttamassa heitä. Kuulimme kiusaamisesta, seurustelun ja seksisuhteiden vaikeuksista, isistä ja miehistä jotka eivät päästä tyttöjään ja vaimojaan liikkeelle. Luulen, että tässä asiassa ongelmat ja puutteet ovat aika pitkälle kulttuurissa, asenteissa ja tavoissa. Yhteiskunnallisesti minua harmittaa aiheeseen liittyen tällä hetkellä se, että terveystiedosta ollaan vähentämässä tunteja oppiaineuudistuksessa. Se on juuri se aine, jossa sukupuoli/seksuaalisuusasioille pitäisi olla aikaa.  Tällä hetkellähän sitä ei selvästikään ole tarpeeksi, joten saa nähdä mitä vähentäminen aiheuttaa.

Toisaalta, vastapainoksi valistuksen epähenkilökohtaisuudelle, Tyttöjen Talo tuntui ehkä juuri siksi niin hyvältä ja koskettavalta paikalta, että siellä oli tarjolla sukupuolisen viiteryhmän sisällä käytävää keskustelua, kokemusten ja tuen jakamista ja henkilökohtaista apua. Se oli ihana turvapaikka. Tietenkään silläkään ei ollut tarpeeksi resursseja vastata kaikkien tarpeisiin. Saimme vinkiksi myös kiinnittää huomiota nuorisotalojen sukupuolittuneisuuteen. Tyttöjen Talon pitäjän mukaan ne palvelevat enemmän poikia, ja se näkyy myös käyttäjätilastoissa.

Torstaina hioin ViNOn ympäristöpoliittista linjapaperia. Siitä myöhemmin sitten, kun se valmistuu! Kävin myös NaMin (nais- ja miestutkijoiden) illanistujaisissa, mikä oli varsin terapeuttista. Pelasimme hienoa antifeministibingoa. ”Mitä te naiset valitatte, saittehan jo äänioikeuden”, haha!

Torstaina ja perjantaina olin myös töissä Työelämäntutkimuspäivillä. Opin, että työelämässä epävarmuuden kokeminen ei ole ollut viimeksi 2008 asiaa kysyttäessä mitenkään erityisen matalalla tasolla, vaikka julkisesta keskustelusta olisi niin voinut päätellä. Yleensä epävarmuuden kokeminen syntyykin lähinnä työttömyyskokemuksista ja kasvaa lamojen aikana. Olin myös avustajana työryhmässä, jossa kerrottiin tutkimustuloksia sanomalehtien toimituksista (miehet työnnetään nopeasti eteenpäin naisia vähemmällä työkokemuksella), perheiden tekemistä joustoista työssä perhe-elämän eduksi (naiset luopuvat tai laimentavat omia uriaan), tekniikan alan sukupuolittuneista diskursseista ja homososiaalisuudesta. Hyvin kiintoisaa. Myönteisenä tiedonmurusena saimme kuulla, että nuoremmat työelämän sukupolvet alkavat olla sellaisia, että isätkin antavat perheelle enemmän painoa, joskus jopa töiden kustannuksella. Hyvä suunta siis. Loppupaneelissa vielä haukuttiin nuoria pullamössösukupolveksi. Edellisenä päivänä oli julkaistu akavalaisten nuorten asennetutkimus, jossa kerrottiin esim. seuraavaa: ”Tärkeintä on saada parantaa omaa osaamistaan ja toteuttaa mielekkäitä asioita hyvien työkaverien yhteisössä, jossa on reilu ja avoin ilmapiiri.” Ihan kohtuullista minusta.

Nyt viikonloppuna olen alkanut opiskella seksuaali- ja sukupolvien tilannetta työelämässä ja hioa nettisivujani julkaisukuntoon. Voitte odottaa jännityksellä, sillä Riikka Kunnari on tehnyt minulle tosi kauniit sivut.

Seksivalistus kuuluu kaikille

Oheinen kirjoitus julkaistiin Opettaja-lehdessä 29.10.2010. Sähköinen versio täällä.

Seksikasvatus kuuluu kaikille

Syksyn aikana on keskusteltu paljon seksuaalivähemmistöistä koulumaailmassa. Ylen uutisoinnin mukaan monissa kouluissa seksuaalisuuden moninaisuutta ei oppituntien sisällöissä näy. Asiallinen tieto jää hiljaisuuden kulttuurin vuoksi käsittelemättä, jolloin homoseksuaalisuudesta puhuminen jää kouluissa homottelijoiden käyttämiksi haukkumasanoiksi.

Seksuaalisuuteen liittyvänä kiusaaminen on ongelma sinänsä, mutta myös luokkahuoneissa eri tavoin suuntautuneet lapset ja nuoret jäävät eriarvoiseen asemaan. Koulujen seksikasvatus on auttamattoman heterokeskeistä. Monet lähtevät peruskoulusta ajatellen, ettei esimerkiksi naisten välisessä seksissä tarvita ehkäisyä, kun raskaaksi ei voi tulla. Historiasta peritty AIDS-pelko takaa homoseksuaalisille pojille vähän enemmän valistusta, monesti tosin muiden kuin koulun toimesta.

Tilanne on kiusallinen monestakin syystä. Ensinnäkin seksitautien ehkäisy on yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti kestävämpi ratkaisu kuin tautien hoito. Toiseksi kaikkien seksuaalisuuksien edustajilla pitäisi olla oikeus yhtäläisiin mahdollisuuksiin pitää terveydestään huolta. Se edellyttää tietoa, jota tällä hetkellä ei helpolla saa. Kolmanneksi seksuaalisuuden toteuttamisen tavat, jotka monesti liitetään seksuaalivähemmistöihin, ovat asioita joita myös heteroiksi itsensä kokevat nuoret voivat harrastaa. Myös he tarvitsevat tietoa esimerkiksi suu- ja anaaliseksin vaatimasta ehkäisystä.

Ennen kuin opettajat voivat opettaa kaikkia, on heidän opittava itse nykyistä paremmin, millaisia tarpeita oppilailla on. Nykyiset opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta. Opetussuunnitemien perusteita uudistettaessa on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen käsittely selkeästi kirjattava peruskoulun oppimäärään.

On arvioitu, että homoseksuaaleja olisi väestöstä noin kuusi prosenttia. Näin ollen useimmalla koululuokalla on joku, joka on ja tuntee olevansa homo. Peruskoulun pitäisi olla kaikkia varten, ja nuorten tulee saada tietoa kaikesta seksiin liittyvästä avoimesti ja ilman ennakkoluuloja.

Asunnottomien tilanne paranemassa

Haluan vaan nopeasti siteerata Ympäristöministeriöltä tullutta iloista tiedotetta:

Kolmessa vuodessa saadut kokemukset osoittavat, että pitkäaikaisasunnottomuutta voidaan vähentää reilusti ja saada yhteiskunnalle mitattavissa olevia säästöjä. ”Ohjelmassa on kehitetty uusia käytäntöjä, joilla voidaan parantaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten elämää”, asuntoministeri Jan Vapaavuori totesi Valtakunnallisessa asunnottomuusseminaarissa Lahdessa.

Vuonna 2008 hallitus asetti tavoitteeksi pitkäaikaisasunnottomuuden puolittami­sen vuoden 2011 loppuun mennessä. Ohjelman lähtökohtana on ollut asunto ensin -periaatteen johdonmukainen soveltaminen. Periaate on toiminut odotetulla tavalla: asumisen järjestyminen ja elämän puitteiden kohentuminen herättää myös motivaation kuntoutumiseen. Vuoden 2011 loppuun mennessä on uusia asuntoja ja tukiasuntoja saatu käyttöön 1600.

Ohjelman tulokset näkyvät jo nyt asunnottomien palvelujärjestelmän toiminnassa. Uusien asumisyksiköiden myötä asunnottoman henkilön käytössä olevat vaihtoehdot ovat lisääntyneet ja kalliita laitossijoituksia on voitu vähentää.
—

Investoiminen asunnottomuuden vähentämiseen tuottaa suoraan mitattavissa olevaa taloudellista säästöä. Tampereen teknillisen yliopisto tekemä selvitys Härmälän tehostetun tukiasumisen yksiköstä kertoo, että tehostettu tukiasuminen toi vuositasolla yhtä asukasta kohti säästö keskimäärin noin 14 000 euroa, kun vertailtiin aiemmin asunnottomina olleiden 15 asiakkaan palvelujen käyttöä ennen ja jälkeen tukiasumisen. Näissä kustannuslaskelmissa ei ole huomioitu muita yksilötasolla tapahtuvia positiivisia muutoksia kuten mahdollista kuntoutumista takaisin työelämään ja sitä kautta lisääntyviä verotuloja.

Tämä on minusta ihan tosi siistiä ja toivoa herättävää. Tämä puhuu mielestäni paljon myös perustulon puolesta. Vähimmäisten elämisen puitteiden saaminen kuntoon laittaa liikkeelle hyvän kierteen, jossa ihminen pystyy itse pitämään itsestään parempaa huolta. Uskon, että tämä on myös onnellisuuspoliittisesti kannatettavinta.

Eroon kirkosta

Olen tällä viikolla törmännyt politiikassa vaikuttaviin uskovaisiin niin hyvässä kuin pahassakin.

Maahanmuuttajaneuvoston järjestämässä koulutus- ja keskustelutilaisuudessa tiistaina olin otettu kristillisdemokraattien vilpittömästä ja avoimesta suhtautumisesta maahanmuuttajiin ja erityisesti pakolaisiin. Auttamisen halu vaikutti aidolta, ja tulin ajatelleeksi, että uskolla on todella hyvätkin yhteiskunnalliset vaikutuksensa. Myötätuntoa vaikeissa tilanteissa oleviin ihmisiin ei ole koskaan ollut liikkeellä liikaa.

Jatkoin iltaani Homoillan parissa. Vaikka homojen ihmisoikeuksien vastustajat eivät sinänsä tuoneet keskusteluun kauheasti uusia näkemyksiä, olin silti häkeltynyt, kuinka tässäkin vastustus oli niin vilpitöntä. Uskovaisten myötätunto on toisinaan valitettavan valikoivaa. Kokoomuksessakin näyttää olevan vielä sellaista linjaa, että ihmisoikeudet ovat niin sanotusti omantunnon kysymys, ja yksilöiden yhdenvertaisuus lain edessä jää toissijaiseksi arvoksi.

Kirkon sisäisiin kantoihin on tietysti paha vaikuttaa ulkoapäin, ja onhan siellä ennestäänkin hyviä tyyppejä jotka yrittävät saada tässäkin asiassa edistystä aikaan. Nyt ikävältä tuntuu lähinnä se, että tuollainen kirkko on edelleen meidän valtionkirkkomme verotusoikeuksineen kaikkineen. Tuo kirkko saa myös kastaa lapset jäsenikseen, eikä eroaminen onnistu ennen täysi-ikäisyyttä ilman vanhempien lupaa. Voiko se olla oikein tai hyväksi?

Minun puolestani kirkko saa päättää itse, siunaako se homoparit vai ei, pitäkööt itsemääräämisoikeutensa sen suhteen. Kirkko voisi vastavuoroisuuden hengessä silloin hyväksyä sen, jos me muut haluamme, että meidän lakimme esimerkiksi avioliiton ja adoption suhteen ovat tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia ja ihmisoikeuksia kunnioittavia.

Jokohan nyt aika olisi kypsä alkaa todella ajaa valtion ja kirkon erottamista toisistaan?

Polttoaineuudistuksesta

Liikenteen päästöjen pienentämisessä on mennyt ihan kohtuullisesti viimeaikoina. Yksittäisten autojen päästöt ainakin laskivat ajettua matkaa kohden hyvin verouudistuksen jälkeen (ks. yleuutinen). Tämä on hienoa, vaikka kokonaislopputulos riippuukin sitten ajettujen matkojen pituudesta. Päästöt eivät vähene, jos autoilla lopulta ajetaan enemmän.

Yksi juttu, mikä minua on vaan harmittanut viime aikoina, on tämä polttoaineuudistus, jossa siirryttiin E10:en.

Etanoli tulee polttoaineisiin

Päästöjen vähentäminen tällä tavalla on myös hienoa ja hyvää, mutta prosessissa olisi ollut vähän toivomisen varaa.

95-oktaanisen bensan poistuminen ihmetyttää

Moni autoilija ei ole ilmeisesti tiennyt uudistuksesta mitään ja joutuu nyt selvittelemään aika lyhyellä aikataululla, kelpaako hänen autoonsa uusi polttoaine, joutuuko hän siirtymään toiseen kalliimpaan polttoaineeseen, vai pitääkö hänen myydä vanha autonsa ja mitä siitä saa.

En symppaa kauheasti autokulttuuria, mutta ei silti ole hyvää politiikkaa järjestää tällaisia yllätyksiä, vaikka hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä onkin kiire. Parempi tiedottaminen olisi näin isoissa asioissa vähimmäisvaatimus. Vielä parempi olisi, jos tällaisten kehitysten suunta olisi laajemminkin ja pidemmällä tähtäimellä kaikille selvillä. (Ehkä arvaatte jo, että haluan tässä piilokehua ilmastolakia? Jääköön se nyt tällä kertaa maininnaksi.)

Ihmiset tuskin kauheasti innostuvat ympäristöpolitiikasta, jos se assosioituu heille ikäviin, kalliisiin yllätyksiin, joiden vaikutuksiin on ollut vaikea itse vaikuttaa. Energiaveroja sentään voi välttää johonkin rajaan asti vähentämällä kulutusta, mutta tässä polttoaineuudistuksessa mahdollisuudet siihen ovat vähän mutkikkaammat. Olen iloinen siitä, että politiikalla pyritään päästövähennyksiin, mutta sen politiikan legitimiteetistä kannattaisi ympäristönkin edun vuoksi kantaa vähän enemmän huolta.

Ilmastolakihype

Ympäristöministeriö haluaa ilmastolain jo lähivuosina

Go YM! Voisitteko tarkalleen ottaen haluta sen esim. ensi vuodeksi? Tai sitä seuraavaksi edes?

Ja go Polttava Kysymys. Olen todella, todella ylpeä kaikesta, mitä me olemme kampanjassa tämän jutun eteen tehneet, joten sallinette pienen tyytyväisyyden hetken ennen töihin paluuta.